Kotkan Seniorit Azoreilla

Krakova, Ljubljana, Irlanti, Sveitsi, Provence...

Eurooppalainen kierros Kotkan Seniorien viime vuosien matkailuohjelmassa sai jatkoa toukokuun puolivälissä viikon matkalla Azoreille. Parin viiko vulkaanisen tuhkapilven aiheuttama matkakuume hellitti päästyämme ilmaan ja senjälkeen aikataulun mukaisesti matkaan tosin vain pikkaisen pöllyjä kartellen.

Tuttuun tapaan matkan järjestäjänä oli Matka-Seniorit. Oppaana Helsingistä tuli mukaan useille ennestään tuttu Leila Rantakangas. Matkan johtajana oli Antero Palomäki, yhdistyksemme matkailutoiminnan kaikki kaikessa.

Azorit

Azorien saariryhmä, useimmille aikaisemmin vain muutama pilkku kartalla, sijaitsee pohjoisella Atlantin valtamerellä noin 1500 km Portugalista länteen ja 3900 km etäisyydellä pohjois-Amerikan rannikosta. Sen tuliperäinen menneisyys on selvästi nähtävissä monessakin muodossa.Vulkaanista toimintaa on jatkuvasti, vaikka emme sitä päässeet toteamaan, kuin muutamissa kohteissa etupäässä kuumina lähteinä.

Vihreä saari

Sao Miguel oli matkakohteemme. Saari on lähes kokonaisuudessaan kuin hyvin hoidettu puisto. Azaleat, hortensiat, callat ym. reunustavat teitä sekä hoidettuina kokonaisuuksina että luonnonvaraisina. Teiden varsilla etäälläkin keskuksista ovat ruoho leikattuna kuin puistossa ikään. Siihen sekaan mukavasti sopivat kymmenpäiset karjalaumat, jotka arvokkaasti autoja väistellen siirtyvät laitumille.

Karjatalous on tärkeä elinkeino ja siitä johtuen saaren juustot ovat erinomaisia. Kuvaavaa on, että Ponte Delgadon rantakadun tavaratalon edustalla oli siirrettävä aidon kokoinen lehmän patsas osoittamassa liikkeen aukioloa.

Retket

Paikallisoppaan Manuel Olivieran opastuksella tutustuimme viikon aikana saareen monella saarikierroksella. Manuel oli koko ajan niin innostunut tehtävästään, että Leilalla oli joskus vaikeuksia saada mikrofoni tulkkausta varten. Manuel on getleman sanan varsinaisessa merkityksessä. Retkien aikana kolusimme lähes koko saaren . Korkealla vuoristossa ajoimme täydellisessä sumussa. Vähän pessimistisin tuntein lähestymme erästä näköalapaikkaa. Pysähdyimme ja nousimme autosta. Kuin taikaiskusta pilvet väistyivät ja kuuluisat kaksoisjärvet olivat kirkkaina edessämme. Ihailimme ja kuvasimme ja nousimme autoon ja hetkessä pilvet peittivä näköalan täydellisesti. Näytös oli ohi!

Retkien kohteista mainittakoon vielä ananasviljelmä, teeviljelmä, likööritehdas ym.

Rosvopaistia ja nuoruudenlähde

Kauniissa Furnasin pikkukylässä olimme alkajaiseksi todistamassa paikallisen rosvopaistin – cozidon – nostamista ylös kuumasta maakuopasta, missä vulkaaninen maaperä hoitaa uunin tehtävän. Aamulla kuuden maissa kuoppiin lasketaan noin 20-30 litran astiat täynnä raavaanlihaa, kananlihaa, perunoita, juureksia ja ties mitä yrttejä ja mausteita. Astiat kuoppiin, kansi päälle ja sen päälle hiekkakerros ja kuuden tunnin kuluttua ruoka on valmis ja se siirretään läheiseen ravintolaan asiakkaiden nautittavaksi. Riittänee, kun sanon, että kyllä oli hyvää.

Lounaan jälkeen vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa ja kylvimme Nuoruuden lähteessä, minne virtaa lämmintä mineraalipitoista vettä jostakin maankuoren alta. Lähteen vesi oli hyvin lämmintä ja kellanruskeaa, mutta se ei meitä säikyttänyt, luvattiinhan siitä nuorennusta. Oli se upea kokemus.

Valassafari

Osa meistä osallistui valassafarille.Täysissä sadevarusteissa pelastusliivit kaulassa.matkasimme nopeakulkuisella veneellä merelle. Kukaan ei voinut olla varma mitä tuleman pitää. Melkein tunti ajettiin, eikä mitään elonmerkkiä meren elävistä. Kunnes - kuin taikaiskusta delfiiniparvi oli veneen ympärillä ja kuin suoritti kauniita yksittäis- ja ryhmähyppyjä kaikkien ihastukseksi. Mahtoivat hyvin tietää palvelevansa saaren turismia ! Matka jatkui ja odotus tiheni kunnes – valaita !

Kun delfiinit esiintyivät ajottain riehakkaastikin, valaiden liikehdintä oli majesteettistä. Onnistuimme näkemään noin kymmenkunta valasta, joista bongattiin ainakin ryhävalas ja maailman toiseksi suurimpiin nisäkkäisiin kuuluva sillivalas. Retki oli hintansa arvoinen!

Lopuksi

Päättäjäisillallisella kaikki yhtyivät sydämensä pohjasta oppaallemme laulettuun Leila-valssiin. Lähtöaamuna mieleen painuivat Manuelin sanat: "God bless you."

Teksti Tauno Kankanen