Espoon Puutarhayhdistyksen matka Italiaan
Toukokuisena maanantai aamuna varhain Espoon Puutarhayhdistyksen 25 jäsentä kokoontuu Helsinki Vantaalla. Lento Milanoon lähtee portilta ...
Näin alkavat useat matkat. Jännitys kutkuttaa mukavasti varpaita. Millaista säätä on luvassa? Miten on onnistuttu hotellin ja kohteiden valinnassa? Keskustelu käy jo vilkkaana, sillä kun tuttavat kohtaavat, ei käynnistymiseen kulu kuin hetki.
Matkustus sujuu mainiosti ja kuinka ollakaan, Emäntämme ja Oppaamme Jaana Nakari onkin sattumoisin samassa koneessa palaamassa Suomesta kotiinsa. Viehättävä hotellin omistaja-johtajatar on järjestänyt kaiken etukäteen valmiiksi vihreähenkisille vierailleen.
Milanossa pakkaamme tavaramme kentällä odottavan bussin uumeniin ja aloitamme välittömästi tutustumisen puutarhamaailmaan. Jo teiden varsilla kukkivat puut, valkeat (vale)akasiat, eri väriset valtavat azaleat ja muut kukat aiheuttavat riemukkaita huudahduksia. Opimme oitis, ettei Italiassa sovi huudahtaa "kato", eikä "katso", sillä sanojen merkitys ei sovi siivon henkilön suuhun.
Ensimmäinen kohteemme on Isola dei Pescatori, Kalastajien saari. Lounas on katettu. Viehättävä pikkuinen saari, jossa on edelleen pari sataa asukasta. Ikivanhan wisterian (sinisade) paksu, kiertyvä runko hämmästyttää, se on niin suuri.
Taksivene toi meidät saarelle ja vie myös seuraavalle.
Isola Bella kuuluu maailman tunnettuihin kohteisiin. Se on erään suomalaisen naistenlehden mukaan "Puutarhaihmisen pyhiinvaelluspaikka". Barrolomeo suvun linnan ja puiston upeus saa meidät henkeä haukkoen heilumaan kameroiden kanssa. Rakentamisen aloitti Carlo III B. 1632 ja valmista tuli veljenpoika Carlo IV toimesta 1671. Maa-aineskin oli tuotava mantereelta. Katsopa netistä lisää historiaa! Valkoinen riikinkukko, kiivetessään kiviportaita puutarhassa, on kuin keväinen morsian. Kukkaloistoa ja tarkasti hoidettua järjestystä, terassoitu puutarha, linna ja patsaat, sääkin mitä sopivin, matka on alkanut, kirjaimellisesti, loistavasti.
Ajaessamme kohti Salóa ja Villa Arcadiota kertoo Jaana, oppaan ominaisuudessaan, muun muassa alueen tuottamista viineistä ja täältä louhittavasta vaalean beigestä Botticino marmorista. Näemme rankan sateen edessämme, mutta onneksi se todellakin pysyy edessämme, emmekä joudu sen piiskattaviksi. Ainoastaan puutarhakävely Villa Arcadion alueella siirtyy. Jalat pysyvät kuivina.... Tervetuliaistilaisuudessa talon isäntä, Francesco, esittäytyy. Paikallinen Prosecco, pirskahteleva viini, kruunaa matkapäivän. Niin sydämellinen on vastaanotto hotellissa, että voimme tuntea olevamme todella tervetulleita tänne.
Tämän hotellin sisustus on design-hotelliksikin niin hyvällä maulla toteutettu, että hakee vertaistaan.
Italialainen ja suomalainen linjakkuus yhdistettynä antiikkiin ja vanhan rakennuksen nykyaikaisuus hillittyine väriskaaloineen luovat puitteet, jotka eivät jätä kylmäksi.
Tiistai aamu valkenee ja matkalaiset ovat täsmällisesti sovitulla hetkellä koolla, lähtemässä Veronaan. Emme ryntää ensimmäiseksi Julian parvekkeelle Romeota tähyilemään, vaan tutustumme Palzzo Giustin puutarhaan, jonka historia, taide ja luonto ovat saattaneet maailmankuuluiksi. Puutarha on perustettu jo 1400-luvun lopulla ja tänään se esiintyy asussa, jonka loi Agostino Giusti 1570. Tämä palatsin "taustaksi" rakennettu puutarha tarjoaa katseltavaa ja ajateltavaa, sekä kunnon aamulenkin, kun hyvin suunniteltua polkua seuraten kipuaa katsomaan huikaisevaa näköalaa yli Veronan kaupungin. Tässä puutarhassa voimme myös kokeilla melko vaikeaa labyrinttia, yhtä Euroopan vanhimmista. Puksipuupensaat muodostavat kiemurat, jotka kasvavat matalina. Ei tule ahdistunut eikä pelokas olo, vaikkei heti löydäkään oikeata reittiä. Puistossa on 21 km leikattavaa puksiaitaa. Kahdesti vuodessa urakka suoritetaan.
Veronassa, rakkauden kaupungissa, emme jätä käymättä tuon jo mainitsemani kuuluisan parvekkeen alla. Tumma neitokainen sopii hyvin Giuliaksi, kun hän ylhäältä vilkuttaa ystävälleen, joka ikuistaa hetken kamerallaan. Niin tekevät lähes kaikki pihalla olijat. Veronassa on antiikin Areena paremmin säilynyt kuin Rooman Coloseum. Tällä kertaa emme päässeet näkemään varsinaista "teatterisalia", vaan ainoastaan sen ulkopuolen. Kesällä kävijät saavat nauttia oopperailloista taivaan tummuessa yöksi. Piazzat ja ostoskatu houkuttelevat, ainakin ikkunaostoksille. Ihanat kahvilat ja ulkoilmassa lounastaminen eivät ole meille suomalaisille kovin arkisia, joten niillekin halusi antaa palan sydäntään.
Tiistai-iltana Villa Arcadion katetulla terassilla, kauniisti katetussa pitkässä pöydässä, söimme kokkien viiden tunnin aherruksen tuloksena grillattua lihaa ja polentaa lisukkeineen. Tämä oli kuitenkin vain osa illan antia. Varsinainen Yllätys ja Suuri Kohokohta oli musiikki. Kaksi herraa, mandoliini ja kitara, sekä komeaääninen laulaja viihdyttivät meitä italialaismusiikilla. Ilta oli jo hämärtynyt, kun joukkoon liittyi isäntäparimme ystävä, antiikkikauppias ja oopperalaulaja samassa persoonassa! On sanoin vaikea kuvailla sitä tunnelmaa. Niin suurenmoista iltaa ei oikeastaan voi edes olla! Vaikka "la donna e mobile", eli nainen on häilyväinen, ei meistä kukaan voinut häilyä näitä ääniä kuunnellessaan. Giustin puutarha, Verona ja tällainen ilta jäivät varmaan uniimmekin.
Uusi aamu ja uusia seikkailuja. Toukokuun 6. päivänä suuntanamme on Gardonen soma kaupunki. Siellä tutustumme Heller Gardeniin, Antonio Hruskan, Itävaltalaisen hammaslääkärin, perustamaan, kasvitieteelliseen puutarhaan (per.1901). 1910-1971 hän keräsi sinne erilaisia kasveja ympäri maailmaa. Bambu tiheikkö, japanilainen lammikko, edelweiss ja monet, monet muut löytyvät tästä 1988 taiteilija Andree Hellerin omistukseen siirtyneestä puutarhasta. Hyvin tehtäväänsä valmistautunut nuori mies opastaa meitä tässä mielenkiintoisessa kohteessa, kertoillen myös Keith Haringin, Roy Lichtensteinin ym. hauskoista patsaista. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme ja tiedontarpeemme, kaikkiin kysymyksiin lienemme saaneet vastauksen. Tässä puutarhassa on myös hauska puu. Siellä roikkuu lappu jos toinenkin. Sinne kävijät jättävät mitä moninaisempia viestejä. Te syksyn matkalaiset, katsokaapa vieläkö oikealla peilissä roikkuu lappu, joka kertoo meidän siellä käyneen. Ainakin sen sinne ripustimme!
Pieni kävely siirtää meidät venerantaan. Meitä odottaa Isola del Garda´lla nuori rouva, joka on saaren omistajasuvun nykyisen polven edustaja. Hänen äitinsä sekä sisaruksensa omistavat edelleen tämän "Pikku Venetsian", joka on 1800-luvulta. Sukujen Borghese-Ferrari-Cavazza omalla saarella on kanavia, istutuksia, englantilaistyyppiseksi mainittu yksityispuutarha sekä uskomattoman kaunis, suorastaan juhlallinen, linna. Tämän Venezialais- tyyliin rakennetun linnan torni on juuri tänä aamuna kuoriutunut restauroituna rakennuspeitteistä. Rouva, jonka koti on linnassa ja tulee olemaan nimenomaisesti tornissa, on itsekin ihastuksissaan pitkän korjausajan loputtua. Linnan sisätiloissa muotokuvat kertovat suvun historiaa siinä missä esineistökin. Ennen nykyistä muotoaan saarella oli Franciscus Assisilaisen luostari, jonka muureja on vielä jäljelläkin. Myös Dante on liitetty saaren historiaan. Suvun valmistamat viinit, oliiviöljyt ja pikkupurtavat antavat meille aikaa sulatella tämän paikan suurenmoisuutta. "Ajatelkaa," sanoo joku," että tänne on kaikki tuotava veneellä ja myös vietävä pois". Todellakin, ei ole edes viemäriverkkoa! Nykymaailmassa! Nostamme hattua tämän perheen ahkeruudelle.
Kaikki loppuu aikanaan. Niin tämäkin vierailu. Veneellä siirrymme nyt Salón kaupunkiin. Teemme pienen tutustumiskierron ja jäämme pariksi tunniksi kuljeskelemaan. Illaksi päätämme palata Villa Arcadioon.
Alkuillasta saamme tutustua kaikkeen siihen, mitä hotellimme omalla tilalla viljellään. Marjoja, hedelmiä, vihanneksia, yrttejä ja paljon muuta. Kananmunatkin aamiaiselle tulevat omasta kanalasta! Puutarhuri Ivan esittelee Jaana-emännän, Francesco-isännän ja koirien Tomyn ja Dianan kanssa tämän puolen hotellinpidosta. Hurmaavaa tämä lähituotanto ja työtä teettävää. Emäntä kertoo itse poimivansa marjat ja hilloavansa paljon, mm. viikunoita. Oliivitarha ja mulperipuut ovat hyvin näkyvä, koristeellinen osa tilaa.
Talossa on niin hyvä kokki, että pidämme parempana "olla kotona" ilallisella. Valintamme on ehdottomasti oikea! Ateria on täysosuma ja tunnumme todellakin edelleen viihtyvän omassa seurassamme, puheensorinasta päätellen.
Seuraavaksi päiväksi on ennakkoon tehty kevyt ohjelma. Jälleen perhetilalle!
Italiassa perhesiteet ovat edelleen voimakkaat. Eivät "Kummisedän" antamat viitteet nimenomaan suvun siteistä ole täysin tuulesta temmattuja. Tämäkin Comincioli- tila, jolla nyt vierailemme, tuottaa vuodesta 1552 lähtien viinejä ja oliiviöljyjä. Maailmanmarkkinoilla tämä alue on kuuluisa puhtaasta öljystään ja tämä tila on vielä siinäkin huippu. Perheen isä, kylänsä pormestari, on kehittänyt menetelmän, jota hän nyt opettaa yliopistossa toisillekin. Oliiviöljyn taival hedelmätarhasta pulloon on täysin puhdas. Ihmiskäsi ei koske oliiviin missään tuotantovaiheessa ja tuotannon nopeus sekä myös "valottomuus" ovat tärkeitä tekijöitä tässä huippulaatua tuottavassa prosessissa. Öljyn happopitoisuus on yksi tärkeä laadun kriteeri, johon Suomessa harvemmin törmää. Mitä alhaisempi se on, sitä hienommasta öljystä on kysymys. Minun suuhuni heidän paras tuotteensa oli jo "liian hieno". Itse valitsin yleisöljyksi suomalaiseen suuhun sopivamman Casaliva öljyn, jonka happopitoisuus on 0,18. Näitä öljyjä ei keittiössä sitten kuumenneta! Ne käytetään sellaisenaan.
Tilan ja Brescian alueen omintakeisiin tuotteisiin kuulu myös Chiarretto viini. Se on Gropello- rypäleistä rose-väriseksi valmistettava raikas kesäviini. Eivät ole unohtuneet myöskään puna- ja valkoviinit, myös niitä valmistetaan ja korkea laatu on näidenkin valtti. Kokonaistuotanto on tällä tilalla n. 50.000 pulloa/vuosi, eikä se määrä mitenkään vielä riitä vientiin.
Meillä olisi vielä energiaa jäljellä, eikä ohjelmassa ole muuta kuin "uima-altaalla löhöilyä". Sää ei ole auringon otolle riittävän kirkas eikä lämmin, joten loistava Jaana improvisoi nopealla älyllään ja toimintatarmollaan. Hän näyttää meille, missä heidän kotinsa sijaitsee ja vie meidät rantakävelylle, jossa Leila lausuu pari runoa ja sitten rannalle lounaspaikkaan, Riva Granda, Toscolano Maderno. Halusimme pizzaa, Italiassa kun ollaan! Rannalla ravintolassa meitä palveltiin jälleen iloisesti ja kukin sai, mitä halusi.
Tämä oli myös hetki, jolloin Jaana-äiti sai hyvästellä Lontooseen opintojaan jatkamaan lähtevän poikansa Akin. Aki oli tullut meille tutuksi Villa Arcadiossa, jossa hän lomallaan hoiteli erilaisia tehtäviä. Orvokkien kuolleiden kukkien nyppiminen mm. oli hänen hommansa, monien muiden lisäksi. Koska mekin olemme kukkaihmisiä, saimme virallisen luvan osallistua tämänkaltaisiin toimiin niin paljon kun aikaa olisi ja haluja. Aki vilkutettiin matkaan ja puutarhaporukan tie suuntautui kohti hotellia.
Käytiinpä vielä puutarhamyymälän kautta, niin näimme sellaisenkin ihan sisäpuolelta....
Jotkut menivät hotellissa saunaan, jotkut päivälevolle, toiset kävelylle alppijääkärikirkkoon ja jotkut jopa altaaseen uimaan. Iltapäivä kului varsin mukavasti illalliseen asti. Kun kokoonnuimme päivälliselle, halusi Jaana ottaa meistä yhteiskuvan. Olimme hänen sanojensa mukaan niin "kauniissa mekoissa" iltaa varten. Tämä läksiäisillallinen tarjoiltiin jälleen hotellin omassa, erinomaisen kauniissa ja tunnelmallisessa ravintolassa, tai haluaisin sanoa, ruokasalissa. Tässä vaiheessa tuntui todella enemmän siltä, että olimme perheen ystävinä tulleet kylään, kuin, että olisimme satunnaisia hotellivieraita. Kokki, Ivan hänkin, kävi kumartamassa kiitoksillemme, kun italialaisittain runsas ateria pyöristi vatsojamme. Näin hyvää ravintolaa olisi ollut vaikea löytää ja tässä se oli, "kotonamme".
Vielä on yksi päivä jäljellä, ennen kuin lento vie meidät pois tästä paratiisista. Sääennusteet olivat onneksi olleet epätarkkoja. Saimme koko ajan nauttia mitä parhaasta säästä. Ei satanut! Ei myöskään paahtanut! Tätä kirjoittaessani, Espoossa 11.5., jyrisee ukkonen täysillä ja jossakin tarvitaan apua, sillä kuulen sireenit, rakeet hakkaavat terassin kaidetta, kuuro on voimakas, mutta onneksi se jo kohta laantuu. Tämä on koti Suomessa!
Niin, perjantai, Italiassa. Aamiainen kuohujuoman ja tuoreiden mansikoiden kera, matkalaukut lähtövalmiiksi, tilatut herkkujuustot mukaan ja bussiin. Arrivederci Villa Arcadio! Tänne haluamme palata!
Vielä viimeisen päivän retkikohteet. Ensin Parco Sigurtá. Perustaja Carlo Sigurtá, avattu yleisölle vasta 1978. Tuntuu oudolta täällä, missä lähes kaikki on niin vanhaa! Alueen laajuuden takia pidämme parhaana astua pikku junaan, joka näyttää meille polkuja kierrellen koko komeuden. Täältä avautuvat maisematkin ovat vaikuttavia. Lumpeiden eriväriset kukat kelluskelevat leppeästi valaisevassa auringossa, taustanaan 1400-luvun linna, kaukana puiston ulkopuolella. Iirikset kukkivat kymmenin tuhansin teiden varsilla. Kauniit punalehtiset puut ja kasvit antavat värihehkunsa korostaa erilaisten vihreiden kirjoa. Suuret hoidetut nurmikentät ovat koululaisryhmien picnicille oivallinen alusta. "Ah ja voi ja kahtelehan ".... näitä huudahduksia kuuluu edelleenkin, niin ja :"Ihanaa!"
Vielä yksi suloinen improvisaatio! Vallegio Sul Mincio, aivan hurmaava pieni koru 1400-luvulla alkaneessa ympäristössä. Ruusukakkujen tekijä löytyi tältä. Äitienpäiväksi kotiin tuotuna maistui hyvältä!
Yksi ateriakin odottaa meitä vielä! Maatilamatkailu-tilalla "Cá del Gal" eli "Casa Del Gallo" "Kukon talo" tarjoaa kotitekoisia tortelliineja. "Kurpitsamummo" oli sairastunut, joten menu poikkesi vain tortellinitäytteiden osalta ennakoidusta. Eikä nyt ole edes kurpitsa aika! Tuoko meitä surettaisi, ei todellakaan! Voimme palata kun rouva on terve!
Niinpä niin, Ihanaa, suurin kirjaimin! Loma ei voisi sujua paremmin! Kiitoksen osoitamme niin hotellimme Villa Arcadion erityisen hyvälle joukolle, kuin matkamme suunnitelleille yhdistyksemme puheenjohtajalle joukkoineen ja Matka Senioreiden Sini Linnavirralle, joka jo tuntee toiveemme ja vaatimuksemme. Paremmaksi ette olisi voineet tehdä tätä matkaa. Jaana Nakari persoonallaan, sielullaan ja sydämellään piirsi meihin lähtemättömän kuvan Italiasta parhaimmillaan. Palaute tästä matkasta on ollut ainoastaan ylistävää. Arvosana-asteikkokin ylittyi!
tämän muisteli
Satu kaksi päivää matkan jälkeen
Vinkkinä: Internet kertoo paikoista lisää. Helpotukseksi muutamat osoitteet:
- www.lagomaggiore.net sieltä löytyvät niin Isola Bella kuin Isola dei Pescatori
- www.hotelvillaarcadio.it
- www.isoladelgarda.com
- www.comincioli.it
- www.comune.salo.bs.it
- www.sigurta.it
- www.agriturismocadelgal.com
