Kulttuurimatka Itä-Saksaan ja Berliiniin
Elokuun 25. päivänä yhdistyksemme 40-henkinen ryhmä lähti aamuvarhaisella Oulusta lentäen Helsingin kautta Berliiniin. Odotettu ja pitkään valmisteltu itäisen Saksan matka oli alkanut.
Berliinin Tegelin lentokentällä meitä oli vastassa MatkaSeniorien matkaamme johtamaan valitsema Sirkka-Liisa Aalto. Hän totesi joukkomme hymyileväksi – siis hyvää kulkemista ennakoivaksi. Aurinkoista ja ystävällistä oli myös hänen oma asiantunteva opastuksensa ja huolenpitonsa meistä koko matkamme ajan.
Ohitimme Berliinin keskustan kulkien lounaaseen. Samalla Sirkka-Liisa antoi ensimmäiset tietopakettinsa matkastamme sekä kertoen että esitteinä ja karttoina. Vähän yli sadan kilometrin ajon jälkeen tulimme Wittenbergiin, jota jo 1500-luvun alussa luonnehdittiin sanoin: "tunnettu sijainnistaan, kauneudestaan ja maineestaan". Maalauksellinen, rauhallinen ympäristö viritti meidät tyynen vastaanottavalle mielelle, kun astelimme entisen augustiinolaisluostarin tiloihin, jossa Martti Luther oli munkkina ja professorina 1500-luvun alussa. Sieltä vaaliruhtinas Fredrik Viisas osoitti sitten uskonpuhdistajaksi nousseelle Lutherille ja tämän perheelle loppuelämäksi asuintalon.
Lutherin toiminta sai konkreettista taustaa hänen aikaansa liittyneestä näyttelystä sekä hänen alkuperäisenä säilyneistä tiloistaan. Rakennuksen ulkoseinässä oli myös laatta, joka toi esiin Wittenbergissä opiskelleen, suomalaisen uskon-puhdistajan Mikael Agricolan. Ehkäpä koko matkamme ajan tuntui tietty tuttuus – ainakin hengellisesti. Liikuimmehan protestanttisuuden, luterilaisuuden syntysijoilla ja vaikutusalueilla.
Lutherstadt-Wittenbergissä – kuten nimi on kuulunut virallisesti aina vuodesta 1938 – näimme myös linnankirkon puisista pronssisiksi vaihdetuissa ovissa Lutherin kuuluisat 95 teesiä.
Mielenkiintoinen nähtävä oli itävaltalaisen arkkitehti Hundertwasserin suunnittelema Luther-lukio. Hundertwasserin arkkitehtuurihan tunne-taan värikkyydestään ja erikoisista muoto-ratkaisuista. Siitähän on runsaammin näyttöä Wienissä.
Lutherin asuinsijoilta siirryimme saksalaisen maalaismaiseman läpi kohti etelää itäisen Saksan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Leipzigiin, jossa olimme Johan Sebastian Bachin, Wagnerin ja Goethen jäljillä. Illan ateria oli Auerbachs Kellerissä, jonne on sijoitettu Goethen Faustin yksi kuuluisista kohtauksista. Johtuiko Wagnerin ristiriitaiseksi koetusta persoonasta, että hänestä emme tavanneet muistopaikkoja? Tai ehkä se johtui siitä, että emme ehtineet kaikkiin paikkoihin.
Sitä vastoin sävellystyötään Leipzigissa tehneen Bachin näyttävän patsaan ohi kävi kulku Tuomas-kirkkoon, jossa hän johti kuuluisaa poikakuoroa ja oli urkurina. Leipzigin luonne messu-, kauppa- ja teollisuuskaupunkina tuli kiertoajelulla monin esimerkein esiin. Samalla nähtiin, miten teollisuusrakennuksia oli muutettu hienosti uuteen käyttöön.
Joukkoomme teki vaikutuksen yhden tällaisen kohteen muuttaminen hyvin toimivalta vaikuttavaksi eläkeläisten asunnoiksi kauniin veden äärellä. Vuoden 1813 Napoleonin tappioon päättyneen Kansaintaistelun valtava muistomerkki jäi mieleen suuren kokonsa puolesta, mutta ei esteettisesti innostavana luomuksena. Nikolainkirkossa palautuivat mieleen siellä 1980-luvun lopulla joka maanantaina kello 17 järjestetyt rauhan tapaamiset. Silloin laulettiin kirkossa ja sen edustalla "Me olemme kansa". Niin osoitettiin mieltä DDR:n hallitusta vastaan. Kehitys huipentui 20 vuotta sitten lokakuun 9. päivänä, kun kirkosta purkautuvat 2000 ihmistä joukossa satoja Stasin urkkijoita näki ulkona kymmentuhantisen väkijoukon kynttilät käsissä. Tämä oli merkittävä avaus DDR:n murenemisen tiellä. Siten myös luterilainen kirkko oli – kuten Puolassa katolilainen – aloittamassa rautaesiripun repimistä.
Leipzigista on vain 15 kilometrin matka Lützeniin, joka tietenkin kiinnostaa meitä suomalaisia ja ruotsalaisia. 30-vuotisen sodan aikana siellä taisteltiin 6.11.1632. Vaikka taistelu voitettiin, kaatui lumikuningas Kustaa II Adolf. Hänen muistokseen on nimetty vuosittain 6.11. meillä vietettävä Ruotsalaisuuden päivä. Lützenissä oli nähtävissä taistelualue, joka oli käyntimme aikaan elokuussa keltainen viljava pelto, myös ruotsalaisten ylläpitämät museo ja kappeli, jossa oli Ruotsin ja Suomen liput.
Leipzigista matka jatkui itäkaakkoon Dresdeniin, jota on sanottu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi, pohjoisen Firenzeksi tai sotien jälkeen ammottavaksi haavaksi Saksan sydämessä. Perille päästyämme kiertoajelu vei meidät komeiden Elben rantamaisemien kautta "maailman kauneimpaan maitokauppaan" Pfund´s Molkereihin. Oli siinä mieleen jäävää ihmettelemistä ja kotiin pientä ostettavaa.
Majoituimme hotelliin, joka sijaitsi Dresdenin keskustassa aivan Saksan suurimman protestanttisen kirkon naapuruudessa. Jo etukäteen odottamamme elämys nähdä raunioista saksalaisena ja eurooppalaisena yhteishankkeena toteutettu Frauenkirche toteutui ja mykisti ihailemaan tulosta, "sovinnon symbolia". Helmikuussa 1945 2-3 päivän aikana kaupunkiin pudotettiin 650 000 palopommia ja ilmaiskuilla tuhottiin 135 000 ihmistä. Hävitys oli kaksi kertaa suurempi kuin Hiroshimassa. Frauenkirchen lisäksi myös muuta Dresdenin vanhaa keskustaa on raunioista hienosti uudelleen rakennettu niin, että tänäänkin voidaan nähdä Saksin hallitsijoiden – vaaliruhtinaiden ja kuninkaiden – edellisinä vuosisatoina toteuttamat komeat hankkeet. Aarrekammiomuseossa oli 1000 aivan uskomatonta käsityötaitoa ja taiteellista osaamista osoittavaa kulta- ja jalokiviesinettä.
kuvat: Liisa Lauriala ja Osmo Lappalainen
Pohjois-Pohjanmaan Matkailuyhdistys ry
