Töölön Seniorit Balkanilla

Kroatia – Bosnia-Herzegovina - Montenegro

Seniorikansalaiset matkustavat. Sen saattoi todeta syyskuisella matkallamme Kroatiaan, jossa ikäihmiset tungeksivat turistikohteissa, nyt kun nuoremmat ovat töissä ja kouluissaan. Olemme tärkeä tekijä monen maan taloudelle.

Tämän syksyn matkaamme mainostettiin Kroatian-matkana, mutta se oli paljon enemmän. Tukikohtamme oli hotelli Astarea Dubrovnikin liepeillä, mutta kävimme myös Bosnia-Herzegovinassa ja Montenegrossa. Oikeastaan matka oli aikamatka kaukaisempaan ja varsinkin lähimenneisyyteen, sillä mukanamme oli Balkanin erikoistuntija Yrjö Lautela, jonka opastuksella viimeisten vuosikymmenien monimutkainen, julma historia valaistui. Aina uudelleen joutuu miettimään, miten ohut on sivistyksemme ja ihmisyytemme kerros; ehkä ne ovatkin sama asia.

Silmälle ja mielelle

Matka tarjosi uskomattomia näköaloja. Adrianmeren idänpuoleinen rannikko on kaunis: tie seuraa merta – missä muualla se kulkisikaan, kun toisella puolella kohoavat jylhät rinteet? Syyskuun puolivälissä kaikki vielä kukki. Oli lämmintä. Oli kesä.

Kun matkapäivän illansuussa tulimme hotellimme valtavaan ruokasaliin suoraan noutopöytäillalliselle, mieleen saattoi tulla Titon ajan Jugoslavian massaturismi. Sittemmin huomasimme hotellin hienon sijainnin ja surimme vain sitä, ettei tiivis ohjelmamme jättänyt aikaa nauttia rannasta ja puutarhasta. Joku urhea taisi jaksaa herätä aamuaikaiseen ehtiäkseen uimaan, mutta aina oli kiire lähtöön heti aamiaiselta.

Dubrovnikin vanhakaupunki

Unescon maailmanperintökohde on todella paikkansa ansainnut. Vietimme siellä päivän ja palasimme sinne vielä seuraavan päivän illan pimetessä kansantanssi- ja musiikkikonserttiin, joka vastoin monen ennakkoluuloa oli upea elämys, osin tuttujen, osin vieraiden perinteiden sekoitus. Paikallista yleisöäkin oli runsaasti ja he hurrasivat eritoten vierailevalle artistille, kauniille sähkösellonsoittajattarelle; Kroatian Eikka Toppinen!

Mostar – Kotori – Korcula

Olimme olleet tuona päivänä Bosnia-Herzegovinassa, jossa kohteena oli Mostar, kaupunki, jossa sodan konkreettisetkin jäljet ovat vielä selvästi näkyvissä. Kahtiajakautunut kaupunki, minareetteja ja kirkontorneja, kaksi uskontoa, kaksi kansaa, välissä joki ja joen ylittävä tuhottu ja uudelleenrakennettu Mostarin silta, joka on kaupungin ja sodan symboli.

Kolmantena päivänä kävimme Montenegrossa, jossa yllätykseksemme valuutta oli euro. Eihän sen pitäisi olla mahdollista? Matka Kotoriin Kotorinlahden suurenmoista rantaa pitkin oli hieno. Lounastimme taas pienessä, viehättävässä ravintolassa, jossa ruoka oli aitoa ihmisten ruokaa ja ilma terassilla lempeä. Viimeisen päivän retki vei meidät bussilla ja lautalla Korculan saarelle, jossa sielläkin oli viehättävä vanhakaupunki.

Muisto jää vaikuttamaan

Tunnustan, että vastaanottokykyni oli jo vähissä, ja paikallisoppaan pitkät selostukset taisivat mennä vähän ohitse. Muistan paremmin läksiäisillallisen Cavtatissa hotellimme lähellä, jonka viereisessä satamassa oli upeita huvipursia ja olo kaikin puolin ylellistä.

Matkan jälkeen, kotona, miettii matkan antia. Huomaa taas vanhentuneensa; ei jaksa aivan koko aikaa, kaipaa leppoisaa välipäivää. Tämä matkahan oli runsaudensarvi. Mutta kuten valitsemme matkamme kukin omista lähtökohdistamme, otamme varmaan jokaisesta matkasta sen osan ja kokemuksen, joka on meille puhuttelevin.

Minkälainen sitten on hyvä matka? Eikö se ole matka, joka jää elämään mielessä, joka saa esittämään kysymyksiä itselle ja muille, joka kirkastaa ajatuksia? Tämä Kroatian matka sai minut lukemaan pari Balkan-kirjaa ja miettimään, miten vaarallisia asioita kiihkouskonto ja nationalismi ovat, erikseen ja varsinkin yhdessä.

Marja Rautama

Kuvagalleria