Pohjois-Pohjanmaan Matkailuyhdistys ry:n Ruotsin matka
Tukholma, Uppsala ja Götan kanavan risteily
Matkamme ensimmäinen tutustumiskohde oli Tukholman kaupungintalo, joka on ehkäpä Skandinavian tunnetuin rakennus. Sen punatiilisessä Sinisessä salissa kuningas jakaa vuosittain Nobel-palkinnot. Oppaamme Kirsti Hirvonen kertoi rakennuksen vaiheista samalla, kun kiertelimme ja katselimme paikkoja. Näimme mm. valtuustosalin sekä Kultaisen salin, jossa kuvaillaan Ruotsin historian vaiheita yli 18 miljoonan palan lehtikultamosaiikilla.
Ennen ruokailua teimme keskustan tuntumassa pienimuotoisen kiertoajelun, joka päättyi Vanhaan kaupunkiin. Lounaaksi nautimme herkullisia ruotsalaisia lihapullia ravintola Stortorgskällaren alimmassa kellariholvissa. Satuimme vielä sopivasti paikalle näkemään kuninkaanlinnasta vahdinvaihdosta palaavat ratsukot juhla-asuissaan.
Matka jatkui Drottningholmin linnaan, jonka esikuvana on ollut Versailles. Se on valmistunut 1600-luvun lopulla ja sitä on laajennettu useaan otteeseen 1700-luvulla. Se on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi 1991. Linna on myös kuningasperheen koti, mutta yksityinen alue on huolella erotettu yleisölle auki olevasta osasta. Aamun sateinen sää oli vaihtunut aurinkoiseksi ja niinpä saatoimme ihailla myös linnan upeita puistoja.
Illan suussa saavuimme Norrköpingiin. Ennen illallista ja seuraavana aamuna ennen siirtymistä idylliseen 1200-luvulla perustettuun Söderköpingiin oli aikaa tutustua Norrköpingin kaupunkiin. Götan kanavaristeilyn lähtösatamassa meidät vastaanotti laivan päällikkö apulaisineen ohjaten meidät hytteihin. Risteilyn aluksi ruokasalongissa oli tervetuliaiskahvit ja samalla laivan päällikkö esitteli henkilökuntansa, joka ohjeisti matkustajia mm. turvallisuusasioissa.
Risteilyalus Diana on rakennettu 1931 Finnbodan telakalla ja siinä on 28 hyttiä kolmessa kerroksessa. Käyttövoimana on dieselmoottori. Laivaväkeä on päällikön lisäksi kahdeksan. Kanavassa on kaikkiaan 58 sulkua ja me kuljimme 35 sulun läpi vastavirtaan ja samalla nousimme 89 metriä merenpinnan yläpuolelle. Heti alkuun oli 8 sulkua kahden kilometrin matkalla, joten saimme heti "sulutuksen" oppitunnin.
Sulutuksessa laiva ajetaan sulkualtaaseen, joka suljetaan ja siihen aletaan laskea vettä ylhäältä. Kun sitä on riittävästi, avataan yläportti ja laiva siirtyy seuraavaan sulkuun eli lyhyimmillään oman pituutensa verran eteenpäin. Sulut olivat yhtä lukuun ottamatta moottorikäyttöisiä. Laivapojat heittivät taitavasti kiinnitysköysillä laivan kiinni pollariin aina, kun tultiin sulkuun. Maantie- ja rautatieliikenteelle oli rakennettu joko sillat tai akveduktit kanavan ylitykseen tai alitukseen ja nostettiinpa kuvassa oleva rautatiesiltakin pystyyn laivan edestä.
Laivan ohjelmaa rytmittivät ateriat ja aina välillä oli tarjolla välipalaa, jota laivan nuori, avulias ja iloinen henkilökunta tarjosi. Janoisille oli avoinna itsepalvelubaari Honesty. Muutenkin rehellisyys oli arvossaan, sillä hyttien ovissa ei ollut lukkoja.
Matkan varrella poikkesimme muutaman kerran maihin jaloittelemaan. Kävimme Ruotsin suurvalta-ajan suuressa kartanossa Runstorpissa, jonka omistavat Louise ja Eddie Uggla. He pitivät meille kierroksen, johon kuuluivat mm. gustavilainen salonki ja laaja kirjasto. Pihalla oli isännän ylpeys n. 300 vuotta vanha kanuuna, jota oli käytetty Kaarle XI:n aikana. Isäntä oli panostanut sen ja ampui näytteeksi vieraille. Esitys oli vaikuttava.
Illalla saavuimme Bergin suluille ja laiva ankkuroitiin satama-altaaseen Carl Johanin ja Oscarin sulkujen välille yöpymistä varten. Olimme lähellä Roxen-järveä ja sinne moni riensi uimaan joko heti illalla tai aamulla. Asettuessamme nukkumaan testasimme laivan pikkuriikkisten hyttien ja kerrosvuoteiden toimivuutta. Kun asetteli matkalaukut sopivasti, oven sai haalla kiinni tai raolleen ja leuto yötuuli hoiteli tuuletuksen.
Aamutoimien aikana laivalla kuului hälytys, mikä saamiemme ohjeiden mukaan tarkoitti, että piti kokoontua kannelle ja kun olimme laiturissa, niin saman tien rannalle. Vähän aikaa ihmeteltyämme saimme selitykseksi, että keittiössä oli kärähtänyt jotakin ja saimme palata takaisin.
Sulutus jatkui heti lähdettyämme ja niinpä kävelimme Vretan luostariraunioiden ja kirkon kautta kanavan laitaa pitkin. 1100 - luvulla perustettu Vreta oli Ruotsin suurin nunnaluostari ja sen keskiaikaisessa kirkossa on säilynyt paljon alkuperäistä esineistöä. Kirkko toimii nykyään seurakunnan kirkkona.
Välillä oli aikaa istuskella kannella ja ihailla maalaismaisemaa. Aina siellä täällä oli joku maatila, suurehko rakennus, linna tai teollisuutta. Kanavan laidoilla kulki pyörätie ja liikenne oli vilkasta. Monien sulkujen ympärille oli kerääntynyt sankka väkijoukko seuraamaan laivan kulkua. Kanavassa tuli vastaan myös joitakin huviveneitä. Risteilymme päätepiste oli Vättern-järven rannalla oleva Motala, jota saimme katsella järveltä käsin saapuessamme satamaan. Siellä laivan päällikkö ja koko muu henkilöstö hyvästeli meidät kädestä pitäen.
Tukholman Globenissa vietetyn yön jälkeen valkeni sateinen lauantai, jolloin oli mahdollista tutustua kaupunkiin omaehtoisesti. Kirsti lähti ystävällisesti oppaaksi ja pieni joukko kävi Tukholman Suurkirkossa ja Riddarholmenin kirkossa.
Sunnuntaiaamuna oli vielä aikaa katsella Globenin ympäristöä ja shoppailla mm. häärekvisiittaa. Ennen Uppsalaa lounastimme ravintola Skärholmenissa. Ruokalistalla oli yrttistä nieriää valkoisen parsan kera, portviinikastiketta, oliiviöljyä ja uusia perunoita sekä jälkiruoaksi valkosuklaa - pannacottaa mansikkahatulla tuoreiden marjojen kera.
Sitten olikin jo kiire kohti Uppsalan yliopiston kirjastoa Carolina Redivivaa, joka on vuonna 1620 perustettu Ruotsin vanhin ja suurin yliopistonkirjasto. Näimme kuuluisan purppuranpunaiselle pergamentille hopeamusteella kirjoitetun Codex Argenteuksen eli Hopearaamatun, joka sisältää Wulfilan gootinkielisiä Uuden testamentin katkelmia 500-luvun alkupuolelta. Esillä oli myös mm. Mozartin alkuperäisnuotteja.
Ruotsin vanhimmassa yliopistorakennuksessa Gustavianum-museossa esitellään tieteellisiä historiallisia kokoelmia. Pysähdyimme anatomiseen teatteriin, jota on käytetty 1700-luvun puoliväliin asti julkisiin ruumiinavauksiin. Näimme myös Augsburgin taidekaapin, joka on Augsburgin kaupungin isien lahja Kustaa Adolf II:lle 1632. Ehdimme vielä pikaisesti käydä tuomiokirkossa ennen siellä alkanutta konserttia.
Karl von Linnéen elämään ja saavutuksiin tutustuimme Linné-museossa ja kasvi-tieteellisessä puutarhassa. Museo oli ollut perheen kotina 1743 – 1778 ja siellä oli vielä nähtävillä alkuperäistä esineistöä. Ruotsin vanhin yliopiston puutarha on vuodelta 1655 ja sen loistoaika oli 1700-luvulla Linnén ollessa johdossa. Nykyään se on rekonstruoitu senaikaiseen asuunsa ja siellä on yli 9000 kasvilajia kaikkialta maailmasta.
Viiden matkapäivän aikana olimme nähneet, kuulleet ja kokeneet paljon, mutta erityisesti Uppsalan retkeltä jäi nälkä nähdä lisää. Oppaamme Kirsti, 24 vuotta Tukholmassa asuneena, osasi asiansa ja jaksoi kertoa meille runsaasti yksityiskohtia ja kohteisiin liittyviä tarinoita niin historiasta kuin nyky-päivästäkin. Hän oli mestari pitämään 23 hengen laumansa koossa aina iloisena ja valmiina auttamaan ja vastaamaan kysymyksiimme.
